Tekniikkasääntöjä ei ole kovin helppo sisäistää eikä hallita
Monet harrastajat ovat huomanneet, että autourheilun tekniikkasäännöt eivät ole kokonaisuutena kovinkaan helppoja sisäistää ja hallita. Pääsääntöisesti tekniikkasäännöt ovat suoria käännöksiä FIA-säännöistä, joskin kansallisten luokkien ja ryhmien osalta säännöt ovat kotimaista tuotosta. Varsin usein myös kansallisten ryhmien säännöt pohjautuvat joihinkin FIA-sääntöihin tai niistä tehtyihin muunnoksiin, ja myös muiden maiden vastaavien ryhmien säännöistä otetaan vaikutteita. Kansallisesti yleisiin tekniikkasääntöihin on tehty jonkin verran kansallisia lisäyksiä, jotka ovat usein helpotuksia kansainväliseen FIA-sääntöön. Kansalliset lisäykset ovat pääsääntöisesti sitä koskevan sääntökohdan lopussa. Esimerkiksi Art. 251 kohtaa 2.6 Sähköjärjestelmä koskeva kansallinen lisäys led-lisäkaukovaloista löytyy kohdan 2.6 alta.
Tekniikkasäännöt on jaettu eri artikloihin
Säännöt koostuvat useista eri palasista, joten tekniikkasäännöt on jaettu eri artikloihin. Tekniikkasääntöjen (Liite J) alusta löytyy pääsääntöisesti kaikki ryhmiä ja luokkia koskevat yleiset artiklat luokittelulle ja määritelmille (Art. 251), yleisille määräyksille (Art.252) sekä turvallisuusmääräyksille (Art.253). Artiklasta 252 löytyy yksi tekniikkasääntöjen tärkeimmistä ohjenuorista: kaikki muutokset, joita ryhmäsäännöt tai yleiset ja turvallisuusmääräykset eivät salli, ovat kiellettyjä. Tekniikkasääntöjä luettaessa täytyy siis aina muistaa, että säännöt ovat sallivia, eivät kieltäviä. Suoranaisia kieltäviä sääntökohtia tekniikkasäännöistä löytyy vain harvoissa poikkeustapauksissa, joissa haetaan erityistä painotusta kiellolle. Usein tulee kuitenkin eteen kysymys, että missä sääntökohdassa tämä on kielletty. Tämän asian sisäistäminen tuntuu olevan usealle harrastajalle hankalaa. Johtuneeko se siitä, että mm. laki- ja asetusteksteissä olemme tottuneet kieltäviin sääntöihin ja määräyksiin.
Yleisten artikloiden jälkeen tulevat tekniikkasäännöissä ryhmäkohtaiset artiklat FIA-ryhmille N, A ja R1– R5 (Art.254–261). Näiden sääntöjen sisällöt ovat suoria käännöksiä. On syytä huomioida, että osa näistä FIA-ryhmien säännöistä on voimassa myös monissa meidän kansallisissa ryhmissä. Esimerkiksi ryhmät F, FinN ja FinR4wd pohjautuvat kukin osaltaan näihin ryhmiin, näissä ryhmissä sallittuihin muutoksiin ja ryhmän omissa säännöissä sallittuihin muutoksiin. Jokaisen kansallisen ryhmän sääntöosion alussa on kerrottu, mitkä artiklat ovat voimassa ja otettava huomioon.
Kansallisten ryhmien omat säännöt omine erityispiirteineen löytyvät tekniikkasäännöistä luvuista VII–XIV. Näistä sääntöosiosta löytyvät siis kunkin ryhmän omat säännöt ja määräykset. Jos ryhmän omassa säännössä on kerrottu jokin asia toisin kuin yleisissä osioissa (Art. 251, 252, 253), on ryhmän oma sääntö aina määräävä. Sama koskee myös artikloita 254 (N) ja 255 (A). Yhtenä esimerkkinä on V1600-luokan turvakehikko, jonka minimivaatimus on poikkeava yleisestä säännöstä (Art.253). Tässä tapauksessa vaatimus löytyy siis V1600- luokan teknisistä määräyksistä.
Säännöt vaikealukuisia - alkuperäistä muotoa usein vaikea kirjoittaa yksinkertaisesti
Sääntökirjan rakenteesta ja teksteistä tulee joskus palautetta. Miksi teksti on niin vaikealukuista? Miksi on niin paljon viittauksia jonkun muun ryhmän sääntökohtiin? Yksinkertainen syy tähän on se, että sääntötekstien käännökset pyritään tekemään mahdollisimman lähelle alkuperäistä muotoa, eikä sääntöä voida käännettäessä kirjoittaa paremmin. Joskus sääntötekstissä pilkun paikka tai sanajärjestyksen muutos voi muuttaa säännön sisältöä. Viittauksien osalta perusteena voidaan pitää sitä, että jos jokaisen ryhmän kohdalle kirjoitetaan samat asiat, sääntökirjasta tulee entistäkin paksumpi ja vaikeammin hallittava. Toki viittaukset aiheuttavat sen, että kirjan sivuja joutuu hieman selaamaan, mutta tämä on kuitenkin varsinkin paperiversiolla helppoa. Yleisesti ottaen sääntötekstien kirjoittaminen aukottomasti on yllättävän hankalaa. Teksteihin jää helposti porsaanreikiä ja tulkinnanvaraa. Jos sääntötekstin voi ymmärtää useammalla tavalla tai sitä täytyy tulkita, on teksti epäonnistunut.
Lue tekniikkasäännöt ja varmista oma oikeusturvasi
Tekniikkasääntöjen lukeminen ja ymmärtäminen oikein on tärkeää myös kilpailijan oman oikeusturvan takia. Valitettavan usein kuulee kilpailijoilta kommentteja, että ennen tämä asia oli kyllä näin. Tekniikkasäännöt kuitenkin elävät ja muuttuvat vuosien varrella lajien ja autojen kehittyessä. Onkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää oma sääntötuntemus ajan tasalla koskien ainakin oman auton ryhmää ja luokkaa. Usein kentällä näkee myös tilanteita, joissa kilpailijat arvostelevat kanssakilpailijoiden kalustoa ja sääntöjenmukaisuutta, vaikka välttämättä omakaan kalusto ei täytä sääntöjä.
Hyvä tai huono sääntö, mutta aina sama kaikille Aika usein syytetään myös huonoja sääntöjä. Mutta ovat säännöt hyvät tai huonot, ne ovat kuitenkin samat kaikille, ja niitä tulee noudattaa. Usein jopa SM-tasolla kilpailtaessa tekniikkasääntöjen tuntemus on kilpailijoilla varsin heikolla tasolla. Sääntökirjaa ei ole välttämättä hankittu vuosiin eikä nettiversiotakaan jakseta selata. Näissä tapauksissa on yleensä syytä katsoa peiliin: on turha syyttää sääntöjä tai säännöntekijöitä tiukoista ja/tai huonoista säännöistä. Joka tapauksessa sääntöjä tulee noudattaa ja valvoa. Ja tarvittaessa sääntörikkeestä tulee myös rankaista. Uskallan väittää, että monessa muussa SM-tason urheilussa kilpailijoiden sääntötuntemus on paremmalla tasolla kuin meillä autourheilun parissa.
Sääntökirjan lisäksi tutustu tekniikkalajiryhmän tiedotteisiin ja kokouspöytäkirjoihin Sääntökirjan tai nettiversion lukemisen lisäksi on syytä aika-ajoin seurata tekniikkalajiryhmän tiedotteita ja kokouksien pöytäkirjoja. Niistä löytyy usein vinkkejä harrastajia koskettavista ajankohtaisista sääntöasioista sekä myös jonkin verran tulevaisuudensuunnitelmista. Kysymyksiä tekniikkasääntöihin liittyen saa esittää allekirjoittaneelle tai suoraan tekniikkalajiryhmälle. Sähköposti on paras ja varmin keino lähestyä, jolloin myös meillä on mahdollisuus tutustua aiheeseen vastausta annettaessa. Tekniikkasääntöjen lisäksi myös lajikohtaisten sääntöjen tunteminen ja ymmärtäminen auttaa kilpailijaa varsinkin ongelmatapauksissa. Kilpailijalla olisikin aina hyvä olla sääntökirja myös kilpailupaikalla. Silloin apu ja varsinkin selvyys asioihin on helposti saatavilla, vaikka oltaisi nettiyhteyksien ulkopuolella.
Hankkisitko oman sääntökirjan?
Itse suosin ja suosittelen perinteistä sääntökirjaa. Kirjamuotoista sääntökirjaa lukiessa ja selatessa asiat tuntuvat jotenkin konkreettisemmilta, ja selaaminenkin on helpompaa kuin sähköisessä muodossa. Tekniikka- ja lajikohtaiset säännöt ovat samassa paketissa helposti saatavilla. Sääntökirjan tilaus onnistuu helposti AKK:n Internetsivujen www.autourheilu.fi verkkokaupasta (linkki sivun vasemmassa reunapalkissa). Sääntökirjan 25 euron hinta sisältää postikulut.
Janne Levänen, lajipäällikkö (tekniikka, historic)
väliotsikot lisännyt Riikka Nikander, tiedottaja, PRCF